Haasteita.

Nappasin Lauralta haasteen 30 kuvaa. Päivä 1: Omakuva;

Osaiskohan sitä ees suurinpiirtein pysyä tässä haasteessa mukana?

Näin se aika menee, aivan älyttömän hurjaa vauhtia. Tänään 35+3, puolentoista viikon kuluttua tää mahansisäinen asukki on täysiaikainen.. missä välissä se ehti kasvaa niin suureksi, että on ihan kohta valmis syntymään? Oman jännityksen tuo tietty vielä se, että reilun viikon päästä meillä on synnytystapa-arvio jossa päätetään syntyykö tää muksu n. viikkoa ennen laskettua aikaa... 

Kaikkea ihanaa on mahtunut tähän kevääseen, vaikka jotkut jutut on jääneet vähän harmittamaankin. Esimerkiksi nyt mun luokkani + pari muuta koulukaveria valmistui (minua itteäni lukuunottamatta) eli heihin en luultavasti enää koulussa törmää sitten kun sinne meen joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta ehkä sitten muissa merkeissä..

Ystävä kertoi joku aika sitten odottavansa esikoistaan, mikä oli mulle jotenkin tosi iso ylläri. Sitä on jotenkin niin tottunut olemaan ainoa lapsellinen siitä "meidän porukasta", ettei ollut ees ajatellut että siitä ehkä muutkin jossain vaiheessa lisääntyvät.. :)

Uusi tucca.

Miehen serkku teki mulle uuden tukan. Pituutta lähti varmaan 15 cm, nyt on aika kevyt olo (päässä). Tykkään! ♥

(Ei näemmä hymyilytä. Oikeesti hymyilyttää! Vasemmalla markkinointiopiskelulook :D)

Joulu ovella

ei vaan yhtään, siis yhtään tunnu siltä. Mulla on siis nyt lapsivapaa joulu, joskin sitä joulua juhlitaan sitten vähän jälkijunassa joka tapauksessa, mutta tää jouluviikko tuntuu ihan samalta kuin kaikki muutkin viikot - matelee siis tuskastuttavan hitaasti. Lapsi tulee kotiin vasta sunnuntaina, joten jotain kivaa pitää illoiksi keksiä, kun miehelläkin on iltavuoroviikko.

Aattoaamuna käyn tekemässä aamutallin, sieltä suuntaan luultavasti joulusaunaan joko mun tai miehen porukoille.

Uuden otsikkonamiskan tein tuossa aikani kuluksi, enpä oo aikoihin (siis varmaan melkeinpä vuosiin) tehnyt oikeen mitään PSP:llä.. vähän ruosteessa tuntuu olevan taidot. Enpä muista kuinka monta vuotta sitten oon laittanut kotisivutkin "talviunille", tosin ei taida oikeen kellään enää edes olla kotisivuja? Ihmiset on niin omaksuneet bloggaamisen.. oi aikoja, kun vierailtiin ihmisten sivuilla, kirjoiteltiin vieraskirjoihin ja liityttiin erilaisiin fanirinkeihin (oliko näillä joku muu nimi, ei kuulosta yhtään järkevältä..?)..

Pieni pelle ♥

It's official.

Läski. Ja kun en halua enää olla, mitä tehdä? Aika moni mun "laihdutuskuuri" on tyssännyt siihen itsekurin puutteeseen ja siihen, että jonkun tapahtuman myötä alan tunnesyödä, yleensä herkkuja. Mun heikoin kohta on varmaan joku leffailta, kun pitää olla sipsit ja dipit ja irtokarkit ja kokikset.. toki muutenkin hiilarien määrä on varmasti jotain aivan älytöntä, kun koulussa syödessä tuli usein lapattua lautaselle monta kauhallista muusia tai jotain kermaperunoita.

No, nettituttu suositteli vähähiilihydraattista ruokavaliota eli karppausta. Kertoi painon pudonneen reippaasti lyhyessä ajassa ja muutenkin olonsa parantuneen ruokavaliomuutoksen jälkeen. Ehkä minäkin onnistuisin?

Kaikista älyttömintä vhh-ruokavaliossa on se, että lihaa, kasviksia ja rasvaa (!!) saa syödä oikeastaan tosi paljon. Oon käsittänyt, että rasva ja proteiinit täyttää mahan nopeammin, jolloin ei tarvitse siis syödä yhtä paljon kuin hitaammin vaikuttavien hiilarien kanssa. Kuitenkin tuli tosi outo olo popsiessa kukkakaaligratiinia, kun se on kuitenkin tosi hyvää ja samalla sallittua. :D Ja loppupeleissä en kummoisia makuelämyksiä menetä, kun jätän pois perunan, pastan, riisin ja leivän. Pieni surku tulee, kun ajattelee että karkkejakaan ei saa syödä, mutta aattelin sallia itelleni silloin tällöin karkkipäivän. Sanovat tosin, että makeannälkää ei ajan kuluessa enää ole.. saa nähdä. Vielä on kamalasti opeteltavaa ja erehdyksen kautta oppimista!

Alku. BMI 31,7, eli savottaa riittää ees normaalipainoon.

Sanna loves fangs

...niin. Liikkeellä olevaan vampyyribandwagoniin olen minäkin hypännyt kyytiin. Ensin ihan kokeilun vuoksi ladattiin (hyihyi, en tietenkään tietoisesti kannusta laittomuuksiin..) Twilight -sarjan ensimmäinen osa, Houkutus. Taisipa se tulla katsottua pariinkin otteeseen ja pim - olin koukussa.

Aika pian tämän jälkeen leffateattereihin tulikin Uusikuu, sarjan toinen osa. Tämän kävinkin kattomassa heti ensi-iltayönä, näytös taisi alkaa 0:02 tai jotain. Vampyyrinnälkä vain kasvoi ja kohta oli pakko lukea kaksi ekaa osaa ja kolmas heti putkeen, jotta ehtisin ennen seuraavaa osaa. Epäilyksen kävin myös katsomassa ensi-iltanäytöksessä muistaakseni samana yönä, kun olin saanut kirjan luettua :D Nyt luettuna on Aamunkoi ja tiedossa on, kuinka Bellalle ja Edwardille lopulta käy. Tavallaan surullista, että tarina loppui, toisaalta ei jotain sarjaa voi jatkaa loputtomiin. En tosin vieläkään tiedä, kuulunko enemmän Team Edwardiin vai Team Jacobiin, kumpikaan ei mitenkään maagisesti vetoa.....

Onneksi ei vampyyritarinat rajoitu Twilightiin! Astetta synkempi ja "hieman" aikuisempaan makuun suunnattu True Blood on koukuttanut tän kans. Tässä on joitain uskomattoman karismaattisia hahmoja (E R I C ja Alcide! :D) jonka vuoksi jo pelkästään voisin tätä sarjaa seurata :D Ensimmäinen kausi koukutti ihan täysin, toinen oli vähän jotenkin.. överi, mutta tää kolmas on taas aika huippua seurattavaa. Näitähän en oo kirjoina vielä lukenutkaan, kun oon toiveikkaana ootellut että joku saisi ne tosi nopsaan suomennettua, mutta olishan tuo hyvä ehkä lukea välillä englanniksikin jotain..

Tänään alkaa näemmä Maikkarilla Vampyyripäiväkirjat (Vampire diaries). Kuvio tuntuu vähän samalta kuin Twilightissa, mutta onhan toi nyt varmaan tsekattava kuitenkin. Onhan siinä kuitenkin Ian Somerhalder.....

Rientoja

Hetki taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, johtuen varmaan ihan siitä ettei oo kerennyt juuri ajatuksiaan laittamaan ylös koneelle tai muuallekaan.

Viime viikonloppu vierähti rattoisasti Hämeenlinnassa Wanaja Festivalin merkeissä. Saatiin yöpaikka miehen kaverilta joka osoittautui ihan mainioksi tuttavuudeksi :) Alunperin tarkoitus oli lähteä matkaan vasta lauantaina iltapäivällä, mutta suunnitelmien muuttuminen olikin ihan hyvä juttu. Perjantai-iltana ajeltiin Hämeenlinnaan ja istuttiin rauhaksiin iltaa (ja samalla hakaten Guitar Heroa/Rock Bandia).

Lauantai käynnistyi hitaahkosti erinäisten askartelujen merkeissä. Leikkaa/liimaa -tekniikalla valmistettu Juissipurkki uuden sisältönsä Saunalahti-viinan kanssa herätti sekä hilpeyttä että epäilyksiä.. kuitenkin, kun viimein pääsimme portille Viikatteen soittaessa kauempana, oli pakko myöntää että läpi meni. Viikatteen jälkeen siirryttiin sujuvasti toisen lavan eteen, jossa jo aloitti Mokoma. Mokoman jälkeen Stam1na (viimeinkin näin nää livenä!) joka ei myöskään tuottanut pettymystä.

Stam1nan jälkeen ilmeisesti eksyin lävistyskojun luo ja sain itelleni varausnumeron 19. Kierreltyäni aikani alueella palasin takaisin kojulle, jossa oli menossa vasta joku numero 16.. jänskäilin, höpöttelin kanssajonottajille ja pälyilin ympärilleni - onneksi, sillä bongasin tutun hahmon :) Ystäväni menneisyydestä, jonka tutustutin seuralaisiinikin. Kohtahan mut jo kutsuttiin jo asuntovaunuun sisälle ja niin, madonna-lävistys tuli sitten otettua.

Kohta alkoi olla kiire Kentiä katsomaan. Enkäpä voi muuta kuin todeta, että aivan uskomaton show taas kerran :) Yhtään kuvaa en tullut tuolla reissulla ottaneeksi, vaikka kamera olikin laukussa mukana koko ajan. MIDVH- paperilinnut sen sijaan aion säilöä kehysten sisään kunhan tältä kuumuudelta jaksan ♥

Ilta jatkui etsiessä kuppilaa, joka ei olis täyteen tupattu - jotkut paikat ahdisti jo ulkoapäin katsoessa. Päädyimme Public corneriin, joka sekin oli TÄYNNÄ, mutta josta kuitenkin löydettiin pöytä. Mukavaa oli (:

Kauneudesta ja sen kokemisesta

Ystäväni Cattisen postaus kauneudesta sai mut miettimään asiaa tarkemmin itekin. Mitä pidän kauniina ja miksi? Kauneutta on niin monenlaista ja se mikä ihmisessä viehättää saattaa olla joku ihan muu juttu kuin komea ulkokuori.

Mun kauneuskäsitykseni poikkeaa ehkä siitä "normista", sillä taidan ennemmin kiinnittää huomiota niihin vähän erikoisiin ihmisiin, tatuoituihin tai lävistettyihin tai muuten vaan ehkä vähän massasta poikkeaviin. Koen muutenkin olevani tässä asiassa vähän outolintu, kun sellaiset "tavis-kauniit ja -komeat ihmiset" menevät multa monesti ihan ohi..

Itse koen olevani enimmäkseen ruma läski, mutta onhan päiviä jolloin näen itsenikin "ihan söpönä". Kauniiksi en muista kokeneeni itteäni ikinä, mutta toi söpö nyt ehkä on sitten lähinnä sitä mihin voin päästä. Suurin osa tästäkin taitaa olla korvien välissä - ja onkin, vaikka toki elintavoissakin olisi parantamista. Peiliin katsoessani näen väsyneen, lihavan ja valjun ihmisen, vaikka ehkä muut näkevätkin mut erilailla. (Luulen, että hoitamalla pää kuntoon tämäkin ongelma ehkä katoaisi, mutta onpahan se vaan niin hankalaa sekin..)

Ja on totta, etten koe että olisin paremman puoliskoni "arvoinen". Suurimman osan ajasta ihmettelen, mitä hän tekee kanssani ja pelkään, että hän itsekin huomaa tämän. Ehkä silloin heräsin tähän ajatukseen, kun kerran iltaa istuessamme miespuolinen ystäväni heitti jotenkin, että "olettepa erikoinen pari". Toki tiedän, ettei ystäväni tätä sanoessaan tarkoittanut "pitkä ja komea sekä lyhyt ja läski", mutta silti se jäi vähän särähtelemään korviini pitkäksi aikaa. Toden totta ollaan jotenkin vähän erityylisiä keskenämme, mutta kuitenkin ajatusmaailmoiltamme aika samanlaisia. Ja onhan se johonkin mussa kai ihastunutkin, luultavasti sitten siihen sisäiseen kauneuteen (lololol :D).

Enkä tietty ihan koko aikaa pode ulkonäkötuskaa ja kieriskele angsteissani. Varsinkin porukassa, jossa on vain miehiä minun lisäkseni on jotenkin helpompaa hengittää. Ehkä koska olen porukan "kaunein" :D Mutta tää nyt saattaa johtua ihan siitäkin, että tulen varmaankin paremmin toimeen miespuolisten kanssa. Toki mulla on läheisiä naispuolisiakin ystävät, mainittakoon nyt ehkä läheisimpänä Cattinen ♥, mutta monet heistä asuvat kauempana tai ovat muulla tavalla vähän etäisempiä. Tai jotain.

Loppuun varastamani kuva viime kesältä, oltiinpa söpiksiä! Ja etenki meiän ihmeelliset vaaleenpunaset drinksut :D

Ihana viikonloppu takana, oltiin miehen ja Siirinkäisen kanssa eräällä mökillä Kanta-Hämeessä. Mökki oli upeasti varusteltu, pihassa oli puusauna ja grilli.. seutu oli ihanaa maalaismaisemaa. Tahtois itelleen tuollaisen mökin, voisin vaikka asua tuolla (jos talossa olis vaikka yks tai kaks huonetta lisää)! :D Olo on levännyt, vaikka 2,5-vuotiaan kanssa lomailu nyt onkin vähän sellasta tohottamista. Hyvin meni kuitenkin vaikka välillä oli hankala tajuta, että on todellakin vasta toukokuun puoliväli eikä kesäloma oo vielä alkanut. En tahtoisi palata arkeen.....

Kotimatkalla poikettiin vielä kotona (kuulostaapa hassulta, mutta siis matkalla tänne evakkopaikkaan..) ja otin kylppärin nykytilasta pari kuvaa. Näyttää siis olevan viimeistelyä vaille valmis, ainoastaan suihkuseinät nojaavat vielä seinää vasten, muuten näyttää valmiilta. Mitä nyt ovenkarmit puuttuvat.. :D Keittiön kaappien asentaminen alkanee (ainakin vastaavan mestarin mukaan) huomenna eli elän vahvasti siinä toivossa, että jo ensi viikonloppuna päästäisiin ehkä tekemään muuttosiivousta.. :)

Parvekeunelmia

puutarhan puuttuessa.

Viime kesänä parveke näytti tältä;



Leveessä pajulaatikossa oli petunoita, pajuamppelissa oli muistaakseni riippupetunia. (Ja jälkimmäinen on edelleen..) Talven ajan emaliruukuissa oli pari kanervaa, ne saavat pian väistyä uusien kukkien tieltä.

Tänä kesänä suunnitelmissa on jotain köynnöstä ja jotain ruukkujuttuja tuohon ikkunalaudalle. Uusi tuolikin on hankittu tuon kamalan muovihärpäkkeen tilalle! Samanlainen tuon vihreän kanssa, paitsi että uusi tuoli on valkoinen. Vanhatkin tuoli ja pöytä pitäisi ehkä ennen kesää vielä jotenkin tuunata, kenties maalata nekin valkoisiksi. Vaikka onhan ne kivoja tuolleen vähän rispaantuneinakin.

Joku mattokin ois ehkä kiva, vaikka tuo terassilaudoitus onkin tosi kiva jalan alla verrattuna siihen betonilattiaan joka ennen tätä oli. :)

Köynnöksistä ajattelin tuoksuhernettä (joka on osin jo toteutumassa, sikäli kun siemenistä mitään nousee) sekä köynnöskrassia ehkä sitten toiselle puolelle parveketta. Toiselle puolelle pitää jättää pieni tila pyykinkuivaustelineelle, mutta tuskin siitä tulee ongelmaa.



Tämä on ilmeisesti jotenkin myrkyllinen, mutta luottoa löytyy tuohon 2,5 -vuotiaaseenkin sen verran, ettei mee popsimaan kukkia vaikka ne tuoksuiskin ihanalta.



Tää on vaan jotenkin.. valloittava!

♥

Olohuonepohdintaa

Meillä on melko tavallinen 60-luvun kaksion olohuone, pitkulainen ja aika tilava. Suunnitelmissa on siis siirtää sänky makuuhuoneesta olohuoneeseen, jotta Siiri saa omille tavaroilleen tilaa makuuhuoneessa. Olohuoneeseen tulisi jonkunlainen sänkynurkkaus, ehkä erotettuna jotenkin muusta olohuoneesta. Sermiä ajattelin ensin, mutta en tiedä olisiko se sitä mitä haluan :D Joku verhoseinämäkin olisi kiva, toisaalta se on aika pysyvä sitten kun verhokiskon kerran kattoon poraa.

Televisionkin ajattelin siirtää pois seinältä tähän verhoseinää vasten ja sohvan ikkunan alle, jolloin esim. tulevalle kirjahyllyratkaisulle jäisi tilaa seinälle.

Vähän inspiraatiota, en tiedä miten nää liittyy aiheeseen, mutta kuitenkin..



Vaikka tollaisen lampun mä haluan ehdottomasti johonkin :) Ja värimaailma on se, minkälaiseksi itse olkkarimakkarin toteuttaisin, jos ite saisin päättää. Nythän meillä on ihanat keltaiset tapetit olkkarissa.. mutta tämäkin on luultavasti neuvottelukysymys vuokraemännän kanssa. Saapa nähä.

Tosi vähän löysin netistä mitään kivaa liittyen aiheeseen "makuuhuone olohuoneessa". Onko kellään teistä sänkyä olkkarissa, miten teillä on asia toteutettu? Ja ahdistaako petaamaton sänky olohuoneessa :D

Inspiraatiokollaasi I

Sairastaessa on aikaa kaikkeen turhaan, vaikka nyt esimerkiksi sisustuksen suunnittelemiseen.. suunnitelmissa on siis siirtää makuuhuoneesta iso sänky olohuoneeseen ja tehdä sinne jonkunlainen makuusoppi, jolloin Siirille jäisi makuuhuone omaan leikki- ja nukkumiskäyttöönsä. Jotain inspiraatiokuvia oonkin siis netin uumenista kaivellut, eli.. here goes.

Siirin huoneeseen jotain tämäntyylistä, ehkä.


Eli jotain värikästä, raikasta ja lapsekasta, ehkä vähän tyttömäistäkin (tuo kattokruunu..). Kirjahylly on ihan ehdoton ostos, samoin sitten Ison Tytön sänky.

Meidän takaisinmuutto ajottuu ehkä johonkin toukokuun lopulle, joten siinä jää aikaa järjestää uudelleen koko kämppä. Ehkä nää isot muutoksetkin kannattaa tehä kerralla, vai pitäiskö kuitenkin aloittaa omassa huoneessa yksin nukkuminen vielä pinnasängyssä? Kaikki kertarysäyksellä vai tipoittain?

Evakossa

Keskiviikkona se alkoi lattioiden suojauksella ja oviaukkojen (keittiöön ja olohuoneeseen johtavien) muovituksella. Näihin ovimuoveihin en mitenkään hirveen tiukasti luota, tuntuu että ne tippuu alas kun suurinpiirtein hengittää niitä kohti.. no, parempi kai nekin ku ei mitään. Tänä aamuna alkoi kylpyhuoneen purkutyöt. Ensin lähti wc-pönttö, sitten lavuaari ja lopuksi allaskaappi. Vielä on amme paikallaan, ensi viikolla lähtee varmaan sekin.



Aika surullinen näky tavallaan, kun miettii mitä kaikkea tuokin kylppäri on vuoden 62 jälkeen nähnyt ja kokenut (ai, kuinka niin inhimillistän asioita?). No, nyt sekin pääsee pian uuteen loistoon!

♥

Heräteostoja

Käytin vapaapäiväni nukkumiseen ja jaksoinpa raahata itseni tien toiselle puolelle kauppakeskukseenkin. Enkä ees ostanut mitään itelleni!

Siiri sen sijaan sai ihania värejä.



Maatilatunika (jota luulin paidaksi) Lindexiltä, sukkahousuja (punaiset Polarn O. Pyretistä, vaaleanpunaiset Lindexiltä) sekä pikkareita (jotka ovat osa Isoksi Tytöksi -projektia), myös Lindexiltä.

Siiri pukee tosi hyvin jo ite, housut menee jalkaan melkein virheettömästi, samoin aamuisin haalareita ei tarvii enää äitin auttaa niin pitkälle. Pottailua harjoitellaan kaikessa rauhassa (liittyy myös Isoksi Tytöksi -projektiin), mutta siitä ei oteta mitään paineita. Ainakin Siirin mielestä potalla on kiva lueskella kirjoja, vaikkei mitään tuotoksia pottaan tulisikaan.

Äitillä on tiedossa (fyysisesti) kohtuullisen rankka viikko - talliviikko alkaa keskiviikkona ja päättyy tasan viikon kuluttua seuraavana keskiviikkona. Piilolihakset siis käyttöön jälleen.

Maaliskuun alussa alkaa se (lähinnä kauhulla) odotettu putkiremontti. Huolestuin (tai oikeastaan vuokraemäntäni herätti minut ajattelemaan tätä..) asunnon ilmanlaadusta remontin aikana. Koko kylppärihän siis miltei räjäytetään maan tasalle remontin aikana -> tästä syntyy jumalattomat määrät kivipölyä. Sen näkee jo pelkästään rappukäytävässäkin, jossa kattoa on purettu putkien tieltä. Pöly tuli myös meidän ulko-oven sisäpuolelle kynnykselle ja matolle, joten hienojakoista ja helposti kulkeutuvaa se taitaa todella olla. Mua itseänihän tämä ei silleen pelota, mutta lähinnä Siirin keuhkoja mietin. Onneksi kaikki taitaa kuitenkin järjestyä parhain päin, vaikka äiti joutuukin lapsesta olemaan jonkin aikaa erossa. :|

Huhtikuussa lisää jännää tiedossa, kun meillä alkaa työssäoppimisjakso. Kyselin läheiseltä ratsutallilta paikkaa ja sinne olen siis menossa. Puhelinkammoisena jo se oli jonkinlainen saavutus :D Työssäoppiminen loppuu juhannuksena eli jonkun aikaa tuolla saa totutella siihen työelämään.

Ootankin jo innolla kesää (ja oikeastaan jo toukokuuta, jolloin remppa on viimein ohi. Ja se ei oo vielä alkanutkaan..) vaikka tuon juhannuksen jälkeen ei oo mitään tietoa mistään.

Vähän meiltä

Keittiötä.


Olohuonetta.


Taulu.


Joskus tulee pientä osumaa ♥

Klik!

V

Syksyn kunniaksi blogi sai uuden, tylsän värityksen, joten niitä kompensoimaan.. kuvia!


Ensiräntä saapui Hämeenkadulle. Katosikin aika nopsaan, mutta kuitenkin.







Ihana ♥♥♥


Silmät, nenä, suu, korvat, hiukset, parta. Piirsi Siiri 1 vuotta, 10 kuukautta, 3 viikkoa ja 4 päivää.

Petturifiilis eli jorinaa kertakäyttövaipoista

"En usko enää koskaan käyttäväni lapsellani kertakäyttövaippoja", sanoin. Ja niin, ei koskaan pitäisi sanoa "ei koskaan".

Viime viikon lopulla ostin MEGAsuuren paketin kertiksiä. En tosin aivan omasta aloitteestani, vaan jos en lääkärin määräyksestä, niin ainakin kehotuksesta.

Siirillä oli vaippa-alueella tosi paha, loppuvaiheessa jopa märkivä ihottuma, johon mentiin hakemaan apua ensin sairaanhoitajalta ja sitten lääkäriltä. Lääkäri kysyi, onko mahdollista käyttää "joitain muita" vaippoja kuin kestovaippoja, johon hieman vastahakoisena vastasin, että joo, mutta en mielelläni tietty niitä käyttäisi, kun kuitenkin suht suuri summa rahaa on sijoitettu juurikin kestoihin. No, lääkäri määräsi tehokkaampaa kortisonivoidetta myös - joka muuten apteekin tädin mukaan olisi ollut (40 senttiä) edullisempaa ILMAN reseptiä - joten tokihan sitä sitten kokeiltiin. Nyt siis ollaan rasvailtu alapäätä SEKä käytetty kertakäyttövaippoja ja tulos on ollut ihan toivottu, näppylät on aika hyvin pienentyneet, ehkä ne katoavat tässä pian myös.

Mistä mää tiedän, kummasta paraneminen johtuu? Mun kokemuksen mukaan ei nuo kertiksetkään aivan pintakuivia ole, tai sitten pissa on sattunut tulemaan just ennen vaipanvaihtoa. Kuitenkin ovat ehkä sitten juuri sen verran kuivempia, että se vaikuttaa. Rasvailtu on lääkärin ohjeen mukaisesti eli siitä mä sisimmässäni toivoisin sen johtuvan :) Vaikka toisaalta ei sillä oo niin väliä, kunhan iho rupee pikkuhiljaa paranemaan.

Enää pitäis tietää, uskallanko kokeilla kestoja enää tän jälkeen.. niitä on nyt kyllä tehopesty kuumalla eli jos niissä jotain bakteerinjämiä oli, niin ne on todella nyt huuhdottu viemäreihin. Kuitenkin ekonainen minussa käskee mua käyttämään kestoja niin pitkään ku mahdollista! Jokainen vaippa jonka heitän vaipparoskispussiin aiheuttaa pienen piston mun omaantuntooni. Toisaalta heti sen jälkeen joku toinen ääni mun päässäni sanoo, että ollaanhan me jo melkein kaks vuotta pelastettu maailmaa just näiltä vaippakasoilta, niin ehkä meille nää annetaan anteeksi..?

Ja jos me ei nyt palattaisikaan enää kestoihin, niin mihin mä tungen noi kaikki ihanat vaipat..?!

III

"Onko täällä paljon lehtiä?", kysyy kohta kaksivuotias. Syksy tekee tuloaan.

Nyt kohta kaksivuotias ottaa kauneusuniaan sängyssä joten äitillä on hetki aikaa kirjoittaa. Pää tuntuu vaan olevan lähes tyhjä aina, kun yrittää aloittaa.. No, Siiri puhuu koko ajan enemmän, koko ajan vähemmän omalla kielellään. Toki väliin tulee muutama sana Siirin omiakin sanoja, mutta aina vaan useampi lause on ymmärrettävissä myös suomeksi.

Hoidossakin on sujunut hyvin, mitään oireilua ei uudenlaisesta päivärutiinista ole tullut. Nukkumaanmenokin on helpottunut huomattavasti, ja on nyt oikeastaan jo pelottavan helppoa. Ennen nukuttamiseen saattoi helposti kulua kaksi tuntia ja sekin tapahtui itkettämällä ja väsyttämällä, nyt tyttö nostetaan omaan sänkyynsä Syltti -pehmolelun kanssa. Siiri höpöttelee useimmiten ehkä viiden minuutin ajan unikavereilleen ja sammuu sitten.

Mutta toisaalta, en valita kun jonkun aikaa saatiin tapella tuon nukahtamisen kanssa. Itse nukahtamisen opetteluun tarvittiin ehkä kahen viikon unikoulu, joka ilta Siiri itki vähän vähemmän - nykyään ei enää ollenkaan.

Lusikka kauniiseen käteen, takaisin satulaan

Yleisön pyynnöstä (huolimatta) uusi päivitys.

Siiri sai perhepäivähoitajalta paikan tästä ihan läheltä ja mun koulumatkan varrelta. Hyvin on viihtynyt, reilun viikon ajan on nyt siellä käynyt. Pari ekaa päivää oli harjoittelua ja nyt ihan tositoimissa siellä siis. Kovin reipas pieni neiti on hoitajankin mielestä, niinku tietysti äitinkin.

Koulussa on nyt ryhmäydytty (?) tämä viikko tiistaista alkaen, ihan hyvin on tuo onnistunut. Vaikken oo kovin hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin (IRL), niin tuolla oon nyt silleen saanut muutaman tutun jo. Meillä on pieni ryhmä yo-pohjaisia opiskelijoita, niin varmaan suht tiiviisti ollaan yhdessä tää seuraava vuosi ainakin. Ens vuonna sitten kukanenkin ottaa jotain omaa suuntautumistaan vastavaa opintosisältöä, niin voi olla jo ihan eri tyypit ympärillä silloin.

Ihan oikeaa opiskelua siis ei tällä viikolla vielä ole ollut, lähinnä sellasta yhteistä tekemistä ja tutustumista. Maanantaina alkaa oikeat hommat ajotunneilla. Vähän jänskättää, muistanko valjastamisesta tai muustakaan enää oikein mitään. Joskus oisin voinu valjastaa ajokkini vaikka silmät kiinni, niin ehkäpä siitäkin on jotain jääny tuonne selkäytimeen sitten.. vaikka voihan olla, että tämän opettajan tapa valjastaa on ihan eri kuin mun.

Nojoo.. loma on siis oikeesti ohi, tuntuu vähän vaikeelta herätä aamuisin pikkusen kuuden jälkeen kun on tottunu että Siiri herättää joskus kaheksan ja yheksän välillä. Ehkä tähänkin tottuu taas joskus. Vielä kun oppisin laittamaan kaiken valmiiksi illalla ennen nukkumaanmenoa niin ei tulis aamulla senkään vertaa kiire.

Oli kyllä ehkä paras kesä(loma) piiitkään aikaan! Ihan huippu juhannus, ihan huippu Ankkarock ja ihan huippu Tukholma. Ja sitten paluu ihan oikeaan arkeen..

Uusi alku

Olosuhteiden muutoksista johtuen ehkä kätevintä on aloittaa uusi blogi (ja sain hyvän tekosyyn taas kirjoittaa vähän).

Kesä on jo reilusti yli puolen välin ja syksyllä äitistäkin tulee jälleen opiskelija. Siiri menee hoitoon ja äitikin tarvis jonkun menopelin alleen, koskapa koulumatkaa tulee noin 30 kilometriä suuntaansa per päivä.

Tänään käytiin aamulla puistossa ja Siiri pääsi mopoilemaan.





Viime neuvolassa muuten mitat oli 80,5 cm ja 11300 g! Lyhykäinen taitaa tytöstäkin tulla, kenenköhän geenit lie saanut.

Puhetta tulee jo paljon, sanavarastoa on varmaan lähemmäs sata sanaa jo. Kahden ja kolmen sanan lauseita on jonkun verran ("missä kuna?" (= missä kynä?), "ei piitää" (= ei saa piirtää), "heippa kaikki" :D) mutta neiti tulee ymmärretyksi yhden sanan "lauseillaankin"; "maistaa!" "piitää!" "kiikkuu!" :)