Läski. Ja kun en halua enää olla, mitä tehdä? Aika moni mun "laihdutuskuuri" on tyssännyt siihen itsekurin puutteeseen ja siihen, että jonkun tapahtuman myötä alan tunnesyödä, yleensä herkkuja. Mun heikoin kohta on varmaan joku leffailta, kun pitää olla sipsit ja dipit ja irtokarkit ja kokikset.. toki muutenkin hiilarien määrä on varmasti jotain aivan älytöntä, kun koulussa syödessä tuli usein lapattua lautaselle monta kauhallista muusia tai jotain kermaperunoita.
No, nettituttu suositteli vähähiilihydraattista ruokavaliota eli karppausta. Kertoi painon pudonneen reippaasti lyhyessä ajassa ja muutenkin olonsa parantuneen ruokavaliomuutoksen jälkeen. Ehkä minäkin onnistuisin?
Kaikista älyttömintä vhh-ruokavaliossa on se, että lihaa, kasviksia ja rasvaa (!!) saa syödä oikeastaan tosi paljon. Oon käsittänyt, että rasva ja proteiinit täyttää mahan nopeammin, jolloin ei tarvitse siis syödä yhtä paljon kuin hitaammin vaikuttavien hiilarien kanssa. Kuitenkin tuli tosi outo olo popsiessa kukkakaaligratiinia, kun se on kuitenkin tosi hyvää ja samalla sallittua. :D Ja loppupeleissä en kummoisia makuelämyksiä menetä, kun jätän pois perunan, pastan, riisin ja leivän. Pieni surku tulee, kun ajattelee että karkkejakaan ei saa syödä, mutta aattelin sallia itelleni silloin tällöin karkkipäivän. Sanovat tosin, että makeannälkää ei ajan kuluessa enää ole.. saa nähdä. Vielä on kamalasti opeteltavaa ja erehdyksen kautta oppimista!
No, nettituttu suositteli vähähiilihydraattista ruokavaliota eli karppausta. Kertoi painon pudonneen reippaasti lyhyessä ajassa ja muutenkin olonsa parantuneen ruokavaliomuutoksen jälkeen. Ehkä minäkin onnistuisin?
Kaikista älyttömintä vhh-ruokavaliossa on se, että lihaa, kasviksia ja rasvaa (!!) saa syödä oikeastaan tosi paljon. Oon käsittänyt, että rasva ja proteiinit täyttää mahan nopeammin, jolloin ei tarvitse siis syödä yhtä paljon kuin hitaammin vaikuttavien hiilarien kanssa. Kuitenkin tuli tosi outo olo popsiessa kukkakaaligratiinia, kun se on kuitenkin tosi hyvää ja samalla sallittua. :D Ja loppupeleissä en kummoisia makuelämyksiä menetä, kun jätän pois perunan, pastan, riisin ja leivän. Pieni surku tulee, kun ajattelee että karkkejakaan ei saa syödä, mutta aattelin sallia itelleni silloin tällöin karkkipäivän. Sanovat tosin, että makeannälkää ei ajan kuluessa enää ole.. saa nähdä. Vielä on kamalasti opeteltavaa ja erehdyksen kautta oppimista!
Alku. BMI 31,7, eli savottaa riittää ees normaalipainoon.
Sanna-muru, mä oon täällä tsemppaamassa <3
VastaaPoistaTsemppiä projektiin, mulla on sama menossa... olen tosin ihan surkea karppauksessa, vaikka miten yritän, en osaa olla syömättä leipää ja monesti ne perunatkin vaan lipsahtaa huomaamatta lautaselle. Itsekuri täältäkin puuttuu ja selkäranka. Ei auttais muu kun ryhtyä vaan ruoskimaan itseään.
VastaaPoistaToivottavasti kumpainenkin olemme vielä tavoitepainossamme!