III

"Onko täällä paljon lehtiä?", kysyy kohta kaksivuotias. Syksy tekee tuloaan.

Nyt kohta kaksivuotias ottaa kauneusuniaan sängyssä joten äitillä on hetki aikaa kirjoittaa. Pää tuntuu vaan olevan lähes tyhjä aina, kun yrittää aloittaa.. No, Siiri puhuu koko ajan enemmän, koko ajan vähemmän omalla kielellään. Toki väliin tulee muutama sana Siirin omiakin sanoja, mutta aina vaan useampi lause on ymmärrettävissä myös suomeksi.

Hoidossakin on sujunut hyvin, mitään oireilua ei uudenlaisesta päivärutiinista ole tullut. Nukkumaanmenokin on helpottunut huomattavasti, ja on nyt oikeastaan jo pelottavan helppoa. Ennen nukuttamiseen saattoi helposti kulua kaksi tuntia ja sekin tapahtui itkettämällä ja väsyttämällä, nyt tyttö nostetaan omaan sänkyynsä Syltti -pehmolelun kanssa. Siiri höpöttelee useimmiten ehkä viiden minuutin ajan unikavereilleen ja sammuu sitten.

Mutta toisaalta, en valita kun jonkun aikaa saatiin tapella tuon nukahtamisen kanssa. Itse nukahtamisen opetteluun tarvittiin ehkä kahen viikon unikoulu, joka ilta Siiri itki vähän vähemmän - nykyään ei enää ollenkaan.