Osaiskohan sitä ees suurinpiirtein pysyä tässä haasteessa mukana?
Näin se aika menee, aivan älyttömän hurjaa vauhtia. Tänään 35+3, puolentoista viikon kuluttua tää mahansisäinen asukki on täysiaikainen.. missä välissä se ehti kasvaa niin suureksi, että on ihan kohta valmis syntymään? Oman jännityksen tuo tietty vielä se, että reilun viikon päästä meillä on synnytystapa-arvio jossa päätetään syntyykö tää muksu n. viikkoa ennen laskettua aikaa...
Kaikkea ihanaa on mahtunut tähän kevääseen, vaikka jotkut jutut on jääneet vähän harmittamaankin. Esimerkiksi nyt mun luokkani + pari muuta koulukaveria valmistui (minua itteäni lukuunottamatta) eli heihin en luultavasti enää koulussa törmää sitten kun sinne meen joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta ehkä sitten muissa merkeissä..
Ystävä kertoi joku aika sitten odottavansa esikoistaan, mikä oli mulle jotenkin tosi iso ylläri. Sitä on jotenkin niin tottunut olemaan ainoa lapsellinen siitä "meidän porukasta", ettei ollut ees ajatellut että siitä ehkä muutkin jossain vaiheessa lisääntyvät.. :)